Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Rakastan metsää ja järviä. Rakastan hetkiä jolloin kuulen ympärilläni vain luonto ääniä ja rakastan isovanhempieni kertomuksia elämästä.

Meillä on ollut mökki niin kauvan kuin muistan. Ihan lapsuudessa se oli Kuusamossa melkein samassa paikkaa kuin nykyisinkin, nykyisen paikan mäen alapuolella. Ensimmäiset mökkimuistoni on ehkä joskus 2000 luvulla, sillä muistan siskoni olevan vauvva siellä ollessa. Vietimme kesälomat ja paljon viikonloppuja mökillä ja muistan ikuisesti kuinka kivoja ne kesät olivatkaan! Yksin kesä meillä oli kolme hanhea joita kasvatimme. Mullaki oli oma :). Muistan viettäneeni siellä jouluja ja juhannuksia. Ja muistan päivän jolloin vanhempamme kertoivat mökkimme olevan myynnissä. Voi sitä raivon ja kiukun määrää mikä lähtikään meistä tytöistä kun esittely päivänä jouduimme lähtemään mummulaan hoitoon vaikka tiesimme että kohta mökki myydään. Vaan silloin emme osanneetkaan odottaa että jotain vielä parempaa on luvassa.

Kylä, jossa mökkimme on, sijaitsee Kuusamossa, ihan täydellisellä paikalla. Joskus isän lapsuudessa se kylä on ollut täysin asutettu ja tyyliin jokaisessa talossa on ollut navetta ja paljon lapsia. Nyt siellä on vain muutama hassu vanhus ja muutama mökki hyvillä etäisyyksillä toisistaan. Mökkimme on vaaran päällä isolla tontilla ja järven rannassa. Paljon tilaa olla ja tehdä mitä haluaa, metsiä ympärillä ja paljon lisää vaaroja ja järviä. Mikä ihana paikka!<3

Kun vanhempani myivät edellisen mökin pois, joskus samoihin aikoihin(kai?) oli isän kotipaikan myynti ajankohtainen isovanhempieni vanhetessa. Meille sattui ihan loistava tuuri(ainaskin meidän lasten näkökulmasta) kun me sitten ostettiin meille se. Mökki ja mummula samassa paketissa niin voiko olla ilosempi? Siellä siis edelleen asuu mummu ja ukki, mikä onkin ihan parasta koska heitä tulee nähtyä siksi usein ja voimme yhdessä tehdä kaikenlaista mukavaa. Lomat ja monetmonet viikonloput on tullut vietettyä  siellä ja monet parhaimmista muistoista liittyy hyvin vahvasti sinne. Ei ollu mitään parempaa kuin kesä iltana lähteä ukin mukaan verkon laskuun järvelle ja aamulla ennen sian pieremää nousta ylös nostamaan verkot pois ja perkkaamaan kaloja. Tai paukkupakkasella lämmittää koko päivän rantasaunaa ja illalla tähtien ja revontulien loisteessa saunoa ja hypätä lumihankeen pyörimään. Tai miltä kuulostais ajella mökiällä tai mopolla ympäri mettiä poroja karkuun tai kävellä ihan hiljaa metsässä tai suolla kuunnellen luonnon ääniä joita ei sotke autot tai muu ihmisen tuottama meteli?

Mää oon sellaista perussuomalaista mökkikansaa, joka suuntaa mielummin nokkansa mökille pohjoiseen kuin lentää lomalla lämpimään. Jos menee liian pitkä aika ettei ole tullut käytyä mökillä tulee sinne ikävä. Vähänniinkuin tulis koti-ikävä tai joku sinnepäin. Mökki on ollut aikalailla siinä kunnossa kuin mitä se on ollut isän ollessa lapsonen mutta nyt siellä on tehty jotain pintamuutoksia sekä vähän muitakin uudistuksia. Oon aika muutos vastarintainen sillä oon aina tykänny mökistä juuri sellaisena kuin mitä se on aina ollut, mutta täytyy myöntää että tummentuneen puun vaihtuminen valkoiseen on selvästi valaistanut ilmettä kuvien perusteella ainaskin. Täytyy mennä tässä pian katsomaan paikan päälle :)

"..Punainen tupa ja perunamaa.."<3 tosin pienenä se perunamaa ei ollu mikään kivapaikka ku piti puhistaa se rikkaruohoista parikertaa kesässä ettei oo ihan täys puska se.. ja koska sitä pottupeltoa oli PALJON.. :)

Rannassa meillä on ranhasta ladosta tehty grillauspaikka jossa on paisteltu monet kerrat kalaa, lättyjä, makkaraa ja tikkupullia. Ihan paras paikka koska se latokotahässäkkä on n.30cm järvestä :DAuringonlaskut näkyy hyvin :)

Tällaista tälläkertaa, mökkirakastajan tunnelmia ja ikävöintiä. Kiitti ja hei, voikaa hyvin! :)

- Ainokainen