Heissuli vei vaan pitkästä aikaa! Täällä kirjottelen taas kun tuli tämmönen pikku rako millon kerkeän vähän istahtamaan alas ja höpöttelemään. Tässä on vierähtänyt jo jonkinlainen aika viimekerrasta. En oikeen tiijjä pitäiskö mun alkaa selitteleen ja puolusteleen tekemättömyyttä, mutta ehkä voin vähän kertoa mitä täällä nykysin tapahtuu. Ei kylläkään mitään maata mullistavaa mutta semmosia pieniä oleellisia juttuja kuitenkin.

Eli Antonilla on menossa nyt joku hampaiden puskemis- ja yleinenhermostus kausi. Tämä siis tarkottaa paljon kiukuttelemista, paljon ylimääräisiä imetyskertoja vaan rauhottaakseni häntä sekä vähä unisia öitä. Aikaisemmin kirjottelin tästä meidän unelmalapsesta, joka antoi nukkua yöt loistavasti ja vähillä kitinöillä. Nyt kuitenkin ilmeisesti hampaat kutittaa sekä uudet opitut jutut pyörivät mielessä yölläkin ja hän on päättänyt sitten heräillä aina siittä kuudesta kerrasta yhdedeksään kertaan. Ehkä juurikin siksi tämä tuntuu jotenkin niin super rankalle ja väsyttävälle kun tosiaan ollaan aikaisemmin nukuttu 12-14 tuntia putkeen yhdellä heräyksellä eli liian hyvälle ollaan totuttu. Jokaisen yön jolloin on herätyksiä ollut vähemmän toivon että ehkä tää oli nyt tässä ja kohta me taas nukutaan niinkuin ennenkin. Ja joka seuraava aamu totean että jaahas ei näköjään ollutkaan vielä.

Tässä ihan lähiaikana Anton on oppinut myös paljon uusia taitoja jotka ilmeiseti myös vaikuttavat uneen. Hällä olis kauheen suuri into ja tarve lähteä jo liikkeelle, mutta ihan vielä ei olla päästy kuin taakse ja sivulle päin. Eiköhän se kohta lähde eteenkin päin kun on vihdoin hoksannu käsien merkityksen liikkeelle pääsemisessä. Kaiken tän valvomisen keskellä oon nii ilonen ja onnellinen että päivisin poikanen jaksaa olla ilonen ja nauravainen. Päivisin me leikitään paljon lattialla pallomeren ja muiden mielenkiintoisten lelujen kanssa. Iltaisin menemme usein Antonin mummolaan, jossa on paljon hoitajia ja katsottavaa riittää. Koiran kanssa Anton tulee aina vaan paremmin toimeen, vaikkakaan Aku ei aina tykkää Antonin kovista otteista :D .

Muuten meillä ei kyllä oikeastaan tapahdu mitää ihmeellisempää täällä, semmosta peruselämää. Pitäs pikkuhiljaa lähtiä taas shoppaileen uusia vaatteita antonille ku seuraavaa kokoa ei meillä löydykkään kaapista. Hyvinhän me pärjättii nää ekat 8kk 44-68 koon vaatteilla ja vielä menee tuo 68 mut ennakkoo pitäs jo varautua isompaan :)

Onhan se vaa niii rakas pikkunen <3 Toivottavasti menee noppeesti ohi tää tympee vaihe ja että ei oo pikkusella kippeenä ikenet vaan.. tällasta tälläkertaa, voikaa hyvin ja heihei!

-Ainokainen