Jotkut ahkerat(<3) seuraajat ovatkin ehkä huomanneet(toivottavasti myös kaivanneet) ettei ole uutta tekstiä pitkään aikaan tullut tänne. Vaan laiskalla on aina hyvät selitykset, joista tämä on ehdottomasti surullisin mitä tähän asti on tullu eteen.. En kerro kaikkea tarkalleen, mutta vähän sinne päin..

Ihminen jolla oli vaikea sairaus, ei valittanut turhasta. Häneltä jos kysyi milloin vain kuinka hän jaksoi, vastaus oli aina positiivinen ja elämäniloinen. Tällä rakkaalla ihmisellä oli parantumaton sairaus, joka koetteli ihan liian paljon häntä ja hänen läheisiään, mutta silti hän oli tyytyväinen osaansa. Jos joku ihminen on opettanut elämästä omalla asenteellaan ja käytöksellään jotain, opetti tämä ihminen sitä kaikista eniten. Kuinka ihminen joka tietää ettei elämässä välttämättä ole kovin pitkään aikaa, jaksaa kannustaa muita ja huolehtia muiden hyvinvoinnista? Opin sen erityisesti, että vaikeuksista voi selvitä ajattelemalla sen mahdollisia hyviä puolia eikä keskittymällä itsensä säälimiseen. Opin myös sen, että aina kannattaa olla elämässä haaveita ja tavoitteita, joita kohti on matkalla. Se auttaa jaksamaan vaikeuksienkin yli.

Viimeviikko oli erityisen raskas monelle ihmiselle, jotka ovat lähimmäisiäni. Mikan isä, Antonin pappa ja minun rakas appiukko nukkui pois aivan yllättäen. Vaikka kaikki tiesimme tämän päivän koittavan jossain välissä, emme arvanneet sen tulevan näin yllättäen. Kaiken piti olla kunnossa olosuhteisiin nähden ja maanantaina piti olla ihan rutiini hoitotoimenpide kotona, mutta niin ne päivät olivat hänen osaltaan lasketut ja tiistaina 12.5 hän sai nukkua rauhallisesti vaimonsa ollessa läsnä.

En ole kokenut läheisen menettämistä ennen ja en kyllä halua tämän kokemuksen jälkeenkään kokea yhtään enempää. En osaa kuvitella kuinka raskasta tämä kaikki on Mikan perheelle, jos tämä näin tuntuu kovasti minussakin. Haluan olla mahdollisimman paljon heidän tukenaan ja auttaa heitä selviämään kovasta surusta, jonka he ovat kohdanneet. Voi olla että hiljaiselo jatkuu, mutta yritän parhaani mukaan kirjoitella tänne.

 

Jumalan mieleen piirtyy

rakkaamme jokainen.

Hän joka ajasta siirtyy

luo taivaan kirkkauden.

Hän jota kaipaamme täällä

kyynelin ikävöiden,

Jumalan kämmenen päällä

levon saa suloisen.

 

Rakkaus, jonka jaamme.

ei kuole milloinkaan

kerran me kohdata saamme

rakkaimpamme uudestaan.

Hän jota kaipaamme täällä

saapunut kotiin jo on.

Jumalan kämmenen päällä

rauha on loputon.

 

Jumalan mieleen piirtyy

aikamme yhteinen,

riemun ja kiitoksen päivät,

yöt murheineen,pettymyksen.

Kristus on vuoksemme kuollut,

Hän kaiken kantanut on.

Jumalan sydämmen päällä

soi laulu sovinnon.

(Anna-Mari Kaskinen)

Tämmöistä tällä kertaa, kiitti ja hei, voikaa hyvin.

-Ainokainen