Yhtenä päivänä joimme iltasella kahvia anoppialssa ja mietittiin että millekkä aletteis. Kello näytti jo yli kahdeksaa ja normaalisti alkais iltapuuroje syöttö ja höpöttelyt ennen Antonin nukkumista. Mika alko luetteleen hommia jotka sillä seuraavana päivänä olisi tehtävä ja se lista vaan jatku ja jatku ja jatku ja sit mää päätin. Mehän lähetään poikasen kanssa käymään lomalla kotikotona ja puolen tunnin päästä oltiinki jo kimpsut ja kampsut pakattuna autossa nokka kohti määränpäätä. Iltasellahan on paras ajaa eikä matkakaan pitkä oo, mut silti meni aika myöhäseen ku oltiin perillä. Mika lähti ajeleen vielä takaski ja siellä me sit oltiin, vain ehkä kolmisen tuntia viimesestä hörpystä ja ajatuksen syntymästä.

Olen aina tykännyt paikasta, jossa olen viettänyt suurimman osan lapsuudestani ja sinne tuttuille paikoille on kiva palata koska vaan. Tuli nähtyä erästäki parasta ystäväistä ja kipiteltyä hänen kanssaan kärrylenkkiä niinkuin enne vanhaan, erona vain mukana kulkevat rattaat. Oli kyllä nii mukava höpötellä ihan ajan kanssa ku nykysin meidän tapaamiset on lähinnä muutaman tunnin visiittejä suunnassa tai toisessa. Jätettiin poikanen hoitoon mummille ja suunnattiin biili kohti kauppakeskusta. Mitään erityistä ei lähetty ettimään mutta mukaan tarttu muutama kesävaate Antonille ja melkein sähkösopimus. Siksi ehkä, koska en todellakaan ymmärtänyt mitään mitä ne puhu ja vaikka ollaanki muuttamassa kohta puolin niin luulen meille sähköä silti tulevan vaikka sitä sopimusta ei juuri siinä solmittukkaan.

Tällaset hihattomat podit ja kesävaatteen ostin poikaselle. Nuo podit on kokoa 56 ja olivat ehkä vähän reilut. Ostin silti 62 kokoa tuon toisen vaatteen, sillä tykkäsin tuosta kovasti ja toivon nyt vain loppukesäksi lämmintä. Se sopiikin varmasti koko kesän. Vaatteita ostaessa sitä ihmettelee aina niitä kaikista pienimpiä kokoja että tosiaan meidän kirppu käytti niistäkin vielä pienempiä, joihin silti hukkui! Meidän kohta 5 kuukautta oleva rakkauspakkaus käyttää edelleen kokoa 56 ja osa malleista ovat vieläpä reiluja eli näillä mennään :) .

Kumminsa antamat lasit ovat ihan antonin mieleen! En ois uskonut että nuin pienellä pysyy päässä ns. "irtonaiset" aurinkolasit ja että ne ovat niin mieluisat ettei hän haluaisi sisälläkään luopua niistä. Koska kesä ja kuuma, oli lupa syödä kerran päivässä jäätelöä ilman morkkista :D

Oltiin pari yötä reissussa ja sen jälkeen tulimme vanhempieni luokse takaisin kotiin. Kyllä tämä ihan omalta kodilta tuntuu jonne on aina mukava palata, ja jossa todella olen kotona. Vaikka on todella hienoa että meillä on mahdollisuus käydä myös entisessä kodissani vierailulla yöksi asti. Sieltä tullessa tuntuu kuin olisi ollut kauvempanakin lomalla, se tekee hyvää!

Tällaista tällää kertaa, enspostauksessa jota olen pyöritellyt jo useampaan otteeseen, kerron vähän eräästä ongelmastani joka on tuonut elämääni ison kasan haukotuksia. Kiitti ja hei, voikaa hyvin!

- Ainokainen

Tässä vielä teille yksi kuva poikasesta, joka nauttii kesästä :)