Luin taas tässä päivällä seuraamiani blogeja ja yllättävän monissa niistä puhutaan kuinha he valmistautuvat omilla tavoillaan tulevaan kesään trimmaamalla kroppansa rantakuntoon. Kauhean monelle on nykyisin tärkeää näyttää omien kauneusihanteiden mukaiselta ja sen tavoitteen eteen ollan valmiita tekemään töitä. Mutta miksi? Miksi juuri rantakuntoon?

Mää oon ihminen joka ei tykkää olla ihmisten edessä näytillä pikku bikneissä edes rannalla. En tiedä pitäiskö hävettää kertoa että vasta viimekesänä olin rannalla ottamassa aurinkoa bikineissä kavereiden kanssa. Omalla kotipihalla olen kylläkin voinut hillua missä kuteissa vain mut ei julkisesti.. En kai ollut viimekesänäkään "rantakunnossa" mutta säät olivat mitä mainioimmat ja seura oli hyvää joten tulipas lähdettyä. Jos rantakunto tarkoittaa joillekkin ihanne vartalon omistamista olenko epärantakunnossa ollessani vähän toisenlaisessa kehossa? Jos ihanteeni ei ole mitään missilaatua vaan enemmänkin terveen näköinen liikunnalla huollettu versio, jossa kyse ei ole kylkiluiden näkymisestä epäterveesti vaan pikemminkin pohjelihaksen näkyminen ja naisellisen pyöreyden tai kurvikkuuden tai jonkun muun silti hyväksyminen. Haha mikä kuvaus! :D Nauran. Ei vaan siis että musta on hyvä että pitää ittestä huolta muttei anna sen mennä ihan yli, niin että nainen alkaa muistuttaa miestä kaikkine lihaksineen ja naisellisuus on kokonaan pois. Miksi luodaan ihmisille ja erityisesti nuorille turhaa paineita? Ehkä ois parenpi jos jätettäis rantakunto jutut kokonaan pois eikä luoda turhia paineita ja pettymyksiä kun joku ei olekkaan onnistunut pääsemään joidenkin muiden ihmisten asettamalle "rantakunto muottiin". Kaikki on rantakunnossa kun laittaa uikkarit/bikinit päälle ja menee sinne rannalle, ei vaikeaa :)

En todellakaan tiedä miten mun pitäis suhtautua tähän mun suht uuteen ulkomuotoon, joka ei ole suurimman osan suomalaisista mielestä "rantakuntoinen". Raskaus teki sen minkä varmaan lähes jokaiselle eli jätti jäljet, niin muutaman arven kuin astetta löysemmän vatsanahan. Tiedän pieriaatteessa että kaikki ne jäljet ja muut on ihan hyvästä syystä mutta silti ne on vähän vaikea hyväksyä. Ehkä siksi olen nyt ottanut tosissaan itseä niskasta kiinni uudelleen ja saanut yli otteen sieltä pakottaen itseni kuntoilemaan monipuolisesti(ja viimeisin on näköjään tuntuvasti). Ehkä tämän takia olen jotenkin kovin suivaantunut lukiessani postauksia joissa kerrotaan kuvien kanssa miten on saatu vihdoin häädettyä viimeinenkin rasvasolu täydellisen sikspäkin päältä ja sit vaan suurimpana ongelmana on epätäydelliset bikinit. Ei siinä, hyvää työtä varmasti ovat tehneet ja hatun nosto heille suokoot vain mutta niiin. Kateus on katsojan silmissä eiku tä?

Ehkä mun täytyy vaan katsoa peiliin ja hyväksyä mitä näkyy ja sen mille voi tehdä jotain tehdä se ja mitä ei voi enää ottaa pois niin eikun nokka ylös ja ylpeesti eteenpäin. Mun pitäs olla onnellinen siittä että ne tuli ihanan vauvvan johdosta eikä vaikkapas aijjemmin suurien kokomuutosten takia. Ja pakkoko mun on mennä sinne rannalle keikisteleen bikineissä? Ei kyllä oo :D

Tässäpä rantakuntoinen minä, voikaa hyvin, kiitti ja hei! :)

-Ainokainen