Tässä ajattelin tätä jäätävää hiljaisuutta raottaa ja tulla vähän höpötteleen kuulumisia. Jotenki ei oo ollu yhtään mieltä kirjottamiseen, joka johtuu kai aikaisemmin kirjottamastani jutusta. Toisinaan on vähänniinku ennenki mut iltaisin toisinaan tulee joku kaamea surutus hetki, johon lohtua tuo ihana poikamme. Vaan elämän täytyy jatkua, vaikka se välillä potkiikin kovin.

Täällä me ollaan nyt Haaparannassa viikon ajan koiranvahtina, talonväen ollessa reissussa hengittämässä. Alunperinhän tämä olisi ollut viikko työntekoa molemmilla täällä, mutta elämä yllättää. Ollaan kovasti koitettu miettiä mihin suuntaan tässä elämässä lähtis menemään, kun on paljo risteyksiä ja mahdollisuuksia ja joku pitäisi valita. Mika etsii uutta työpaikkaa ja minä meille asuntoa :D. Ei vaan ei meillä kiire olisi tuosta muuttaa, mahutaan ihan ookoosti kolmistaan meidän ah niin isoon 48 neliön lukaaliin, mut siivouspäivisin sen pienuuden tuntee. Tai ku ei imurilla kierretä makuuhuoneessa sänkyä ja olohuonetta siivotessa meinaa järki lähteä nii oon ottanu asiaksi tutkia melkein päivittäin vuokra-asunto markkinat jonkin ihanan helmen toivossa. Ja huonompaan ei kyllä vaiheta, se on tosi se, mut isompi kyllä kiitos. Eli työperässä vaikka mihkä, mun ehto on ettei tätä pohjosemmas ja Mikan ehto ettei Oulua etelämmäs ja yhessä sitä mieltä ettei välille ainaskaan. Saa sit nähä mitä tässä eteen tulee.

Meillä asustaa maailman sulosin lapsonen, joka on kovasti ollu ilona meille kaikille täällä nyt. Poikanen on oppinu hymyileen ihan tosissaan ja sitä tekeekin ihan jatkuvasti, on kai huomannu sen saavan paremman vastaanoton kuin kitisemällä. Toisinaan ilmoille pääsee ihana hekotus, joka poikkeuksetta saa kaikki myös nauramaan mukana, mutta nämä hetket ovat vielä harvinaista herkkua hymyihin verrattuna. En muista kuin kauvan sitten kirjottelin Antonin pienistä ongelmista, mutta ilokseni voin sanoa että ikä on tehnyt tehtävänsä ja useimmat ovat jo helpottaneet ja tuoneet sen mukana mulle enemmän uskoa, että vielä saadaan kakkaki luistaan ilman kauheeta työtä :D. Hah! Eivaan ylpeenä voin mennä ensviikolla Kemiin keskoskontrolliin näyttämään hienosti kehittynyttä poikasta ja todeta että ei kyllä uskois mistä on lähetty liikkeelle. Melkeen tippa linssissä ajattelen niitäki aikoja ku mietti mitähän tästä vielä tulee ja missä aikataulussa meillä opitaan kaikkia. Mut erittäin hyvältä näyttää kaikinpuolin ja uskon ettei mitään isompia proplematiikkoja jouduta ratkomaan tän kehityksen suhteen.

Määhän kirjottiin siittä meijjän VVH diettailusta ja joudun posket punasena myöntään että äääähhh. Ei menny ihan nappii. Tai siis ku mulla ei vaan riittäny energia mihkään ku ois joutunu vetään naamaan jotai kauheen rasvasta ruokaa saadakseen riittävästi energiaa ja se ei kyllä oikeen multa luonnistunu. Määhän imetän tuota palleroa ihan täystöikseni nii ei vaan millää jaksanu enää tehä mitää ylimäärästä nii oli pakko vähän helpottaa sitä. Joka siis tarkoittaa ruokavalioon ensisijaisesti suklaan ruisleivän lisäämistä. Ollaan kuitenki koitettu jatkaa sitä mahollisimman hyvin ylimääräisiä hiilareita vältellen, mut kuitenkin niin että päässä ei surraa enää nii kovasti ku jossai välissä. Vauvvaki oli jossai välissä kiukkusempi tapaus, en tiijjä johtuiko ruokavaliosta vai mistä mut ajattelin etten ainaskaan pahenna tilannetta ja siksi päätettiin että kyllä ruisleipää ja joskus jotai muutaki voi syyä. Liikunta jutskat kuitenki oon koittanu pitää hyvissä ruoduissa eli lenkkeilyä ja kuntosalia on tullu harrastettua sekä ohjattua kahvakuulareeniä.

Täällä mää oottelen kesää kuin kuuta nousevaa, sillä tämä on mun ensimmäinen kesä jolloin saan olla luvallisesti vapaalla. JOS meillä olis takapiha tai sémmone kunno puutarha nii voisin kykkiä siellä, nimittäin oon kauheen innostunu suunnitteleen mitä kaikkia vois laittaa kasvaan ja millasia kukkia niistä sit tulis jos osais kasvattaa oikeen. Tai jos osais kasvattaa jottai iha niinko syötäväksi kelpaavaa nii voi että! Mun pittäis kyllä tosiaan löytää meille se takapiha ees nii saisin kokeilla uraani multasormena. Toisaalta ehkä parempi etten omista vielä takapihaa ku ei oo sitä taloakaan :D.

Mutta heeei, tälläista tällä kertaa, voikaa hyvin! Kiitti ja hei!

-Ainokainen